Vuorotteluvapaan loppulaskelma ja yhteenveto

20 000€

• Viisi päivää Washington DCssä
  Museoita, taidetta, oman olon tunnustelua.
• Kuukausi New Yorkissa (sisältäen shoppausta)
  Vannetanssin paikallisten kanssa monissa puistoissa, osallistuin vinkeisiin tapahtumiin (rave, couchsurffing meetit, renegade parade, flash mob, tuli-iltamat, Katie bunnyn costume exchange), söin loistavaa vegeruokaa, tapasin Malikin, kävin Brooklynin farmers marketilla, maauimalassa, speakeasy-baarissa, söin Ben & Jerrysiä suoraan purkista omassa kämpässä telkkarin äärellä, luin kirjan, söin bageleita… 
• Kuukausi Yogaville-ashramilla (edullista)
  Pääsin kosketukseen meditaation kanssa. Uin joessa, tutustuin hengelliseen yhteisöön, työskentelin keittiössä, vannetanssin erinäisten ihmisten kanssa, näin intialaisen tanssin esityksen, sain elämänohjeita, opiskelin hengellistä kirjallisuutta, löysin yhteyden kroppaani joogan kautta, löysin kiitollisuuden elämää kohtaan – sen suuren ihmetyksen miten tämä kaikki voi olla näin upeaa.
• Viikko San Franciscossa
  Tapasin ryhmän suomalaisia, söimme etiopialaista ruokaa, kävin mahtavilla jooga-tunneilla ja söin loistavaa vege-ruokaa, pääsin kurkkaamaan hipsterien maailmaan (eräs keikka), varustelin Burning Mania varten. Polkupyöräilin SFn öisillä kaduilla.Näin sumun joka ympäröi Golden Gate -siltaa, mutten itse rakennelmaa.
• Burning Man -festarit (viikko maksoi minulle ainakin tonnin, kallein yksittäinen asia jonka tein reissussa)
  Vannetanssin, reivasin, ihailin aamunkoittoa, tunsin kuumaa ja kylmää, nöyränä ihmisten luovuuden edessä… Kaikkea.
• Pari viikkoa Meksikossa (sukelsin ehkä kymmenisen tankkia, joka oli jokseenkin kallista)
  Tapasin hyviä tyyppejä jo Cancunissa. Loputtomat päivät Isla Mujereksella, uimista, sukellusta, hengailua biitsillä ja hostellissa, vannetanssia iltaisin biitsi-baarissa, opetin poitakin, söimme hyvin.
  Tulumissa cenote-sukellukset, ja retki raunioille fillareilla. Playa del Carmenilla kaikki meni pieleen (sairastuin jne).
• Pari viikkoa Belizessä
  Caye Caulkerille uusinta visiitti. Snorklausreissu, the split, simpukkakorut. Glovers atollilla yksinäisyyttä, kookosten avaamista, sukellus, snorklausta, trooppista sadetta ja itsetuntemusta.
• Hondurasissa divemaster-serti, kolme kuukautta.
  Villejä iltoja, rajojen etsimistä, paras ystävä Lisa, vannetanssia, koti, eeppisiä sukelluksia, noin 150 tankkia, tree house, Sambukan kuolema (kissa), oma fillari, erikoinen joulu ja hullu uusi vuosi. Tänne on ikävä.
• Kolme kuukautta Brasiliassa, kaikkein kallein maa lattareissa. Maksoin jo lennoista sinne yli 700€.
  Viikko Riossa täysin pihalla, leijalautailua, viikko Itacaressa biitsillä tavaten Jonnyn, Vale do Capaon sirkusfestarit ja siellä treenaus. Kylä jonne kuulun. Afrotanssia, vesiputouksia, ystäviä. Täydellinen Lencois. Salvadorin pähkähullut karnevaalit, Pipan rannoilla käsittämätöntä kauneutta, Sao Miguel do Gostosossa leijalautailu ja sairastaminen, Jericoacoarassa sambaa ja forróa, lopun fiiliksiä, hiekkadyynejä, aaseja ja meri.
• Pari viikkoa Argentiinassa (paljon shoppailua, koska se oli viimeinen etappi)
  Iguazun putoukset ja Buenos Aires.

Siinä kaikki. Todella tiiviissä muodossa Kyllä kannatti. Kiitollinen kun sain kokea.

Viimeinen päivä

Huomenna kohti Helsinkiä. So it goes. Tosin vasta perjantaina perillä.

Rumpuryhmä oli mainio, mutta sen jälkeinen “after party” täysin turha. Edustettuina olivat todennäköisesti kaikki Buenos Airesin hostellit. Lähinnä länkkäreitä. Mutta rummut soivat.

Tiistaina kävin uudelleen intialaisessa lounaalla, ja söin ehkä maailman parasta jäätelöä. Siinä taisi olla päivän saavutukset… plus parit tuliaiset. Tosin ei kannata kenenkään odottaa mitään. Olen mahdottoman huono ostamaan muille asioita. Paitsi pikkusiskolle, hänelle voisin ostaa vaikka puoli maailmaa, mutta se taas ei olisi reilua…

Tänään tepastelimme Palermon alueella, joka oli kovin viihtyisää. Mielenkiintoisia putiikkeja. Kuten yksi joka on iltaisin baari, ja päivisin vaatekauppa. Ehdottomasti hyvää shoppailua. Florida-katu keskustassa on se, jonka varrella on kaikki suuret merkit ja kalliit kaupat, mutta jos etsii persoonallista argentiinalaista designia, niin suosittelen San Telmoa tai Palermoa.

Ai niin, ja söimme aivan loistavaa sapuskaa trendikkäässä ravintolassa. Kaupunkikokemus.

Nyt Boutique baariin juhlimaan vikoja hetkiä. Seuraavan kerran Suomesta. Ciao!

 

Buenos Aires

Pari linkkivinkkiä:
vuenosairez.com – kertoo kaiken mitä kaupungissa tapahtuu
http://mapa.buenosaires.gov.ar/  – karttapalvelu Buenos Airesista joka auttaa myös löytämään reittejä julkisilla kulkuvälineillä.

*

Kävin vipauttamassa tanssijalkaa perjantaina San Telmon klubilla. Rey Castro soitti erittäin monipuolista musiikkia 80-luvun popista salsaan, reggaetoniin ja cumbiaan. Tanssikaveri vaihtui noin 10 minuutin välein kun partnerit alkoivat vääjäämättä yrittämään huulille.

Lauantaina vaihdoin hostellia Terrazes Estoriliin, joka on tyylikäs ja suloinen. Viihdyn ja tykkään! Kuudennessa kerroksessa, kattoterassi, hyvällä maulla sisustettu kaunis asunto.

Yritin tavata erästä toista huuppaajaa, mutta hänen optimistinen “emme voi missata toisiamme vanteiden kanssa puistossa x” ei toteutunut. En kerrassaan löytänyt häntä. Harmi, mutta tulipahan tallusteltua paikallisessa puistossa.

Sunnuntaina menin Marcyn ja Annan kanssa markkinoille, josta löysin fudispaitoja kummipojalle ja vielä yhden hameen. Lounastimme intialaisessa ravintolassa, joka oli aikamoista makujen ilotulitusta pitkästä aikaa.

Tänään kävin Nickyn kanssa shoppailemassa, ja sain ostettua i-h-a-n-a-t saappaat. Oih. Tsägällä löytyi meikän koko. 40 on vaikea löytää, eikä se aina mahdu. 41 ei ole olemassa. Jos olisi kokoja, niin olisin ostanut jo ainakin kymmenet kengät…

Kävimme myös “kuuluisassa” kahvilassa hienostelemassa teen ja kakun kera. Mainio päivä

Kohta koko hostelli suuntaa kuuntelemaan La Bombaa, rumpuryhmää, joka soittaa joka maanantai. Se on kuulemmat “must see” BAssa, joten odotuksia on

Enää kolme yötä BAssa, ja yksi lentokoneessa; sitten himassa. Oho. niin se vain huljahti, vaikka välillä tuntui ettei aika lopu ikinä. Aika sekavat tunnelmat.

Viimeinen etappi – Buenos Aires

Vedin todella lapselliset kilarit bussissa matkalla Iguazulta Buenos Airesiin. Eipä siitä sen enempää… taitaa olla vähän herkässä pää… Sääli bussin henkilökuntaa.

Mutta olen täällä! Buenos Airesin raikkaassa ilmassa. Enkä edes vitsaile. Tropiikin jälkeen kaupungin kuiva ja viileä (20-25 c) ilma tuntuu ihanan kevyeltä hengittää.

Hostelliin majoittumisen jälkeen lähdin kuljeksimaan San Telmon katuja. Jo ensimmäinen kauppa imaisi ostosmoodiin, ja seuraavat 5-6 tuntia menivät vaatteita sovittaessa. Rinkassa on nyt kaksi uutta mekkoa ja hametta – vadelmanpunainen, lehtivihreä, kirkkaan punainen ja lila-musta. Aika ihmeellistä. Olen pitänyt tiukkaa linjaa ostosten kanssa tähän asti, mutta nyt ei enää tarvitse kuin pungertaa itseni huomenna toiseen hostelliin (Hostel Inn -> Terreze Estorel) ja sieltä lentokentälle. Lupa ostaa. Ja mikäpä ostaessa – erikoisia ja kauniita vaatteita suomalaisittain edullisesti (hame ~30e, mekko ~50e).

Huomiseksi olen sopinut vanne-treffit yhden tytön kanssa joka on Hondurasissa tapaamani henkilön kaveri. Jei Olen yrittänyt saada kontaktia paikallisiin “hippeihin”; eli sirkustyyppehin, koska olen tavannut heitä paljon muissa maissa, nimenomaan Buenos Airesista. Tiedän siis, että täällä on suuri yhteisö, mutten tiedä miten pääsisin siihen mukaan. Harmi, että on niin vähän aikaa, ei ehdi kunnolla tutustua.

Sunnuntaina voisin ehkä mennä päiväretkelle Uruguayn puolelle, tai ehkä vasta tiistaina, koska pääsiäispyhien takia on huonosti mikään auki. Torstaina lennänkin jo kotiin.

Tuntuu kummalta olla isossa kaupungissa jossa ihmiset ovat niin tyylikkäitä, istuskelevat kahviloissa, kiertelevät ostoksilla, kuljettavat koiria remmeissä. Kaikki tuntuu uudelta. Kauniisti rapistuneet koristeelliset rakennukset, graffitein maalatut kirkkaat seinät, suljettujen liikkeiden tägätyt metalliset alasveto-ovet.

Haluaisin mennä tänä iltana tanssimaan, mutta kun lueskelin klubeista kuvauksia totesin, ettei minua välttämättä edes päästetä sisään flipflopeissa… täytynee käydä huomenna kenkäostoksilla (edelliset paremmat tohvelit homehtuivat Hondurasissa kuukausia sitten), ja yrittää tuhkimoida itsestäni salonkikelpoinen.

Yksi hassu hetki tältä päivältä: astuin ulos eräästä liikkeestä. Ilman meikkiä, silmälasit päässä, vatsa pullottaen (viimeiset päivät syönyt lähinnä leipää olosuhteiden pakosta), hiukset hapsottaen, lenkkarit jalassa, likaisessa paidassa (ainoa joka ei mennyt tänään pesulaan)… you get the picture… kun liikkeen ohi kävelevä trendikäs nuori mies katsoo minua raybaneidensa läpi frida-kahlo-kassi kädessä ja huudahtaa “olet kaunis kuin kukkanen”. Kohotan kulmakarvojani ja sanon etten ymmärrä. Hän sanoo että se on harmi, ja toistaa hitaammin minun olevan kaunis kuin kukkanen. Alkaa hymyilyttää. Juttelemme tovin, ja jatkamme eri suuntiin. Latinot <3

Iguazun putoukset Argentinan puolelta

Argentina antoi sen sykähdyttävän vesiputouskokemuksen jota olin odottanut. Vesi leijailee usvana kameran linssille, sen pauhu peittää turistien jatkuvan pölpötyksen, 180 astetta villinä kuohuvaa vettä, sekä täydellinen sateenkaari jonka äärellä kokea ihailevaa ihmetystä. Lisäksi erilaisia eläimiä ja koko päivä kävelyä metsäisessä puistossa, putousten näyttäytyessä eri kulmista ja tasoista. Näimme apinoita, vyötiäisen, pitkän ja paksun käärmeen, erilaisia lintuja ja perhosia, niitä pesukarhun tapaisia otuksia jotka tulivat kerjäämään ruokaa, isoja liskoja, kilpikonnan ja ainakin metrisiä kaloja jotka vaikuttivat olevan kerjäämässä ruokaa sillan yli käveleviltä ihmisiltä.

Eilen “me” olimme sveitsiläiset naiset Anni ja Stephanie sekä uusi-seelantilainen Nicky. Nicky on myös menossa Buenos Airesiin, joten olemme tänään lähdössä samalla luksusbussilla kohti kaupunkia, minun viimeistä matkaetappinia. Viikon päästä olen jo kotona.

Yritän tässä vältellä hostellin valitsemista, ja samalla tutkailen Buenos Airesin sirkuspiirejä. Näyttää olevan vaikka mitä vinkeää ohjelmaa, saas nähdä mitä löydän.

Iguazun putoukset Brasilian puolelta

Matka oli todellakin pitkä. Ehkä kamalin lentokenttä/lentoyö ikinä. En saanut mitään tolkkua Sao Paolon kentän näytöistä, ja kun yritin torkkua tuli vähän väliä kajareista rätiseviä kovaäänisiä kuulutuksia. Noh… tulipahan lusittua. Ja TAMin lentokone “aamiaiset” olivat suklaavohveleita ja valmiiksi paahdettua paahtoleipää (yksittäispakattuna kovaa ja kuivaa) tuorejuustolla. Nyt onnellisesti Argentinassa. Hostel Bambu Guazu Puerto Iguazun pienessä kaupungissa.

Brasilian puolella hommat hoituivat todella sutjakasti. Lentokentältä (ovesta ulos, ja katoksen alla vasemmalle) bussi (2,65 reias) putouksille, siellä turistikrääsämyymälästä poletti (8 reias, vain käteinen), jolla sain rinkan lokeroon, 42 reias pääsylipusta, ja bussin kyytiin joka vetää rinkulaa alueella.

Paikka on nähty ehkä tunnissa, mutta viivyin siellä noin neljä, jotta sain kunnolla ihastella maisemia. Olin odottanut sitä niin kovin, että olin jopa hieman pettynyt. Pientä triviaa: putoukset ovat runsaimmillaan lokakuussa… ja pienimillään huhtikuussa… saattaa vaikuttaa siihen etten ollut niin innoissani kun olisin ehkä voinut olla. Ja sekin etten ollut nukkunut koko yönä… Mutta näin putoukset, olivat komiat. Ja tukaanin lentävän. Ja hassuja otuksia, jotka ovat kuin kissan, pesukarhun ja muurahaiskarhun risteytyksiä.  Tosin niiden viehätys laski hieman kun näin heidän kiipeilevän roskiksiin.

Näin myös apinapesueen, jollaisia en ole ennen tainnut nähdä. Hurjan herttaisia! Ja perhosen sekä kolibrin. Siellä myös tuoksui hyvältä – loisteliaan raikkaalta.

Olen väsyneenä aika helposti ärtyvä, joten kaikki turistiryysimiset meinasivat saada pään piippaamaan. Onnistuin kuitenkin pitämään tyyneyteni antamalla itselleni reilusti aikaa. Ei kiire mihinkään, damtidamdam…

Lopulta otin bussin Argentinan puolelle, joka kustansi 25 reias. Edullisempi vaihtoehto on myös, mutta tämä Cruz del Norten (?) bussi hoiti kaikki todella mallikkaasti. Keräsivät passit ja hakivat niihin Brasilian leimat, odottivat kun jonotimme Argentinan tiskille. Ei tarvinnut vaihtaa tai säätää mitään.

Onnellisesti perillä siis.

Heipat Jerille

Tänään lähden lyllertämään kohti Argentinaa. Ensin autolla tunnin verran dyynien läpi Jijocaan, sieltä bussilla seitsemän tuntia Fortalezan lentokentälle, jolla kolmen tunnin odotus. Kolmen tunnin lennon jälkeen Sao Paolon kentällä keskellä yötä kolmen tunnin odotus, ja siitä puolentoista tunnin lento Iguazuun. Päivä Brasilian puolella putouksia ihastellen, ja siitä Argentinan puolelle hostelliin. Pitkä matka.

Jerissä kävin viimein sekä samba- että forró-iltamissa. Taidokasta tanssia ja hyvät bändit.Olen yrittänyt käydä niissä jo moneen otteeseen, mutten ikinä jaksanut valvoa tarpeeksi pitkään. Meiningit kun alkavat vasta noin klo 1.

Istuin eilen rantavedessä pari tuntia aaltoja, dyynejä, palmuja ja ihmisiä ihastellen. Viimeiset hetket rannalla pitkään aikaan. Haikeaa.

Kohta on vielä vika tanssitunti Ivonnen kanssa. Se oli ehkä parasta Jerissä. Ehkä palaan tänne vielä lähivuosina. Heinäkuussa kun on joka päivä täydelliset tuulet. Leijalautailemaan ja tanssimaan. Uudella energialla.